Kohti omaa, innostunutta itseäni?

Tiedättekö sen levottoman tunteen, joka alkoi hiljaisena kolkutteluna jo aikaa sitten, mutta joka vain itsepintaisesti voimistuu voimistumistaan? Voisin olla paljon enemmän! Minulla olisi niin paljon annettavaa! Kunpa, kunpa vain saisin tilaisuuden! Teet yrityksiä, epäonnistut. Lannistut. Yrität uudelleen. Etkä kuitenkaan tunnu tavoittavan todellista muutosta.

”Sisällä kuplii. Tuli roihuaa, kun annan sille luvan. Kroppa huutaa koko ajan lujempaa, näin ei voi jatkua. Ei työelämä voi tällaista olla?!

Minä haluan vapauden luoda, pois kultaisesta häkistä, joka ei selvästi ole minua varten. Haluan olla oma itseni, roihuta ja pauhata. Haluan auttaa, haluan inhimillisyyttä.”

Näin kirjoittaa Camilla Tuominen, Emotion Tracker –startup –yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja, äskettäin julkaistussa Tunnekuvakirjassaan (Readme 2016).  

Tunnekuvakirja kertoo yksinkertaisin, värikkäin kuvin ja sanoin Camillan tiestä uupumuksen kautta takasin omaksi aidoksi itsekseen, toimimaan omista tarpeista ja tunteista käsin, ei ulkoisten vaatimusten ohaajamana.

Kirja korostaa tunteiden merkitystä: "Meidän on välttämätöntä oppia ymmärtämään ja arvostamaan tunteita niin itsessämme kuin muissa, jos haluamme yksilöinä, yrityksinä ja yhteiskuntana olla hyvinvoivia ja menestyneitä nyt- ja erityisesti tulevaisuudessa."

Opus pisti heti silmiini kirjakaupan psykologiaa käsittelevässä hyllyssä. Olen vuosien mittaan lueskelleut jos jonkinlaista "parempaa ja seesteisempää elämää" käsittelevää opusta, mutta tällaiseen en ollut koskaan törmännyt. Mustavalkoisen kirjanselkämyksen takaa paljastui värikkäitä piirroskuvia ja ytimekkäitä oivalluksia. Olin haltioissani.  Miksen ollut keksinyt kuvittaa tunteitani noin yksinkertaisen oivaltavasti? Voisin poimia kirjasta melkein minkä sivun vain, ja todeta, että tismalleen tuolta minustakin tuntuu!  Camilla auttaa lukijaa hahmottamaan jotakin erityisen olennaista tunteista, niiden viesteistä ja vaikutuksesta meihin ja ympäröivään todellisuuteen.

Tuominen kirjoittaa viisaasti, että turha odotella, ei ulkopuolelta ilmaannu mitään yhtä suurta totuutta tai asiaa, joka muuttaisi meidän elämämme. Meissä on jo kaikki se mitä tarvitsemme. Pitää vain uskaltaa, ja luottaa omiin kykyihin. Silloin on mahdollista hypätä pois kyynisyyden junasta. On mahdollista olla oma aito itsensä, käyttää luovuuttaan, tunteitaan ja innostustaan, niin töissä kuin kotonakin. On mahdollista asettaa asiat tärkeysjärjestykseen oman arvomaailman mukaisesti ja elää todeksi niitä joka päivä. 

Nyt saatat ajatella, että hetkinen, eikös tätä samaa muissakin selfhelp-kirjoissa luvata? Tässä kirjassa lohdullista on kuitenkin se, ettei kirjoittaja yritäkään väittää muutoksen olevan helppoa tai tapahtuvan sormia napsauttamalla. Hän kertoo omista, vaikeista vaiheistaan, kaikista tunteistaan pelosta epätoivoon matkalla muutokseen. Hän antaa yksinkertaisia vinkkejä siitä, miten hän itse oppi kohtaamaan vaikeatkin tunteet vain tarpeellisina viesteinä jostakin, ja kipuamaan kuopan pohjalta aina uudelleen ylös. Hänen tarkoituksensa varmasti on ollut myös herättää lukija ajattelemaan, että jos tuokin pystyy, niin minäkin pystyn! Mikä olisikaan vakuuttavampi esikuva kuin menestyksekkään start-up -yrityksen onnellinen toimitusjohtaja, joka elää kuvaamaansa täydeksi todeksi, joka päivä.

Kuvat todellakin kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa. Jopa alakoululaiseni samaistuivat niihin ja tutkailivat kirjaa hartaasti useampaankin otteeseen. Olemme käyneet kirjan piirroksista lasteni kanssa monta, mielenkiintoista keskustelua. Hekin ovat saaneet kirjasta hienoja oivalluksia erilaisten tunteiden ja tilanteiden käsittelyyn, kuten vaikkapa esiintymisjännitykseen, kaverisuhteiden kiemuroihin, omana itsenä olemiseen. Elämän ala- ja ylämäkiin ylipäätään.

Lopuksi vielä yksi Tunnekuvakirjan lempikohdistani:

"Olen vankasti sitä mieltä, että ihminen ei roolissa pysty tavoittamaan todellisia voimavarojaan, jotka edellyttävät auki olemista.

                      

 Luovuutta, joka vaatii heittäytymistä.

 Rohkeutta, joka vaatii pelottomuutta.

Uuden kokeilemista, joka vaatii muunkin kuin pelkkien faktojen yhdistelemistä.

Tulevaisuus tulee edellyttämään tätä, sillä monissa töissä tulee olemaan entistä enemmän analysoimista,

kuuntelemista, rivien välistä lukemista, heikkojen signaalien huomaamista ja ihmisten tulkintaa."

Matka kohti omaa, innostunutta itseäni jatkukoon!